3.11.2020

VIULUNSOITTAJAN TAUSTAKOHINAA – ohjaajan saarna

Viulunsoittaja katolla musikaalia lukiessani ja tehdessäni on tullut esiin muutamia sellaisia teemoja, joita oli mietittävä tarkemmin. Vaikka teksti on pinnalta helppolukuinen, on sieltä mieltä jäänyt kaihertamaan useita asioita.

Ensinnäkin yhteisöt. Anatevkan kylän juutalaisyhteisö on alisteisessa suhteessa kylän vähävenäläiseen yhteisöön. Juutalaiset elävät omaa perinteisiin nojaavaa elämäänsä syrjässä valtaväestöstä väistäen konflikteja ja jopa peläten aiheuttaa niitä. Taustalla on tietysti historiallinen todellisuus vainoineen ja pogromeineen.

Omiensa keskellä juutalaiset ovat vapaampia. Nauttivat elämästä ja keskinäisistä riidoista. Heidän elämänsä on järjestäytynyttä, tietty arvoasteikko pitää elämän kasassa. Tevje on korkealla tässä yhteisön sisäisessä hierarkiassa. Maitomies, jonka kaikki kyläläiset tuntevat. Hän on yhteyshenkilö heidän ja muiden eli vähävenäläiste välillä. Tevjellä on myös jonkinlainen henkisen johtajan asema yhteisössään. Epävirallinen asema, koska rabbi on yhteisön henkinen pomo. Neuvojen antajana Tevje ei voi olla kummoinen, vai onko tuo toistuva ”toisaalta-toisaalta” puhe juuri sitä, että siitä voi ottaa onkeensa juuri sen mitä haluaa?

Miesten keskinäinen asemointi yhteisössään on tekstissä aika selkeän tasavertainen ja vakiintunut. Rabbilla on henkisen johtajan asema. Vakiintuneeseen nokkimisjärjestykseen tuo muutosta Perchik. Hän yrittää ravistella miesten asenteita, muuttaa ja modernisoida niitä. Sen takia hän ehkä jää ulkopuoliseksi, vain Tevjen perheessä hän löytää paikkansa.

Sitten on naisten asema yhteisössä. Tiukat julkiset käyttäytymissäännöt ja roolit erottavat naiset ja miehet, mutta kotona, naiset ovat vahvoilla. Tätä haluan tuoda vahvasti esille meidän versiossamme. Golde määrää kotona, päättää kaikesta. Mikä on hänen asemansa tässä todellisten vallankäyttäjien yhteisössä, kylän naisissa? Onko Golden asema tässä yhteisössä se syy miksi Tevje on niin kunnioitettu?

Perheen tyttäret kapinoivat perinteitä ja vanhempiaan vastaan jo tarinan alusta asti. Ennen kaikkea kapina kohdistuu isään. Hänen ja yhteisön säännöillä ei enää ole merkitystä. He tuovat muutoksen yhteisöön rikkomalla perinteitä.

Näytelmä on tietysti kirjoitettu nykyihmisille. Perheen sisäiset konfliktit ovat siksi sidoksissa perinteisen ja modernin törmäykseen. Historiallisesti 1905 ja tuo vuosisadan alku oli murroksen ja muutoksen aikaa.

Tuohon ensimmäiseen teemaan, yhteisöön, vahvasti liittyy näytelmän toinen teema rakkaus.

Anatevkan juutalaisyhteisön elämään vahvasti limittyy rakkaus. Rakkaus perinteisiin, perheeseen, lapsiin, koko yhteisöön. He rakastavat myös kiistellä keskenään. Julkivihaan ei tilanteet koskaan kasva, vaan ihmiset luottavat toisiinsa niin paljon, että pystyvät anteeksiantoon anteeksi pyytämättä. Tunteet leimahtavat ja häipyvät yhtä nopeasti. Heidän välillään on vahva tunneside.

Perheen sisäinen rakkaus on ehkäpä vahvin teema tässä näytelmässä. Vanhempien rakkaus lapsiinsa. Golde komentelee ja puhuttaa lapsiaan ja miestään kovilla sanoilla, mutta rakastaa heitä. Tevjen suhde tyttäriinsä on rakastava ja lämmin. Sitä vaikeampaa Tevjelle on, kun tyttäret tekevät omia ratkaisujaan omien rakkauksiensa kanssa.

Tevjen turvautuminen juutalaisten säännöksiin ja perinteisiin perheessään on aluksi välittämisen ja rakkauden rituaaleja. Tytärten nostamien kriisien keskellä ne ovat ainoa mihin vanhakantainen Tevje osaa turvautua. Uuden edessä. Ehkä hän myöhemmin oppii sen totuuden, että erilaisia variaatioita rituaaleihin ja perinteisiinsä juutalaisilla on yhtä paljon kuin on juutalaisiakin.

Tyttäret elävät modernia aikaa ja uskovat omiin ratkaisuihinsa, mutta tietävät myös miten hankalaan tilanteeseen vanhempansa niillä saattavat yhteisössä. Heissä on halu muuttaa elämäänsä, irti yhteisön ja vanhempien tavoista elää. Ja tähän muutokseen heitä ajaa aika romanttisesti kuvatut rakastumiset. Suuri muutos ihmisen elämässä on irrottautuminen vanhemmistaan ja oman elämän ja oman perheen luominen.

Ja tämä ”saarna” onkin hyvä päättää juutalaisten rakkaussuhteesta Jumalaan. Se on käytännöllinen, rituaaleihin sidottu, mutta jopa humoristinen. Kannattaa lukea Vanhan testamentin Jobin kirja. Vaikka se on kauhea tarina yhden ihmisen kärsimyksistä, on sen lähtötilanne silkkaa mustaa huumoria. Jumala ja Paholainen lyövät vetoa kestääkö Job miten paljon kärsimystä ennen kuin hänen uskonsa katoaa.

Eräästä juutalaisuuden perustietoja sisältävästä kirjasta nappasin tämän vitsin: Äiti ja pieni tytär ovat meren rannalla uimareissulla. Tytär leikkii rantavedessä, kun suuri aalto nappaa hänet mukaansa ja näyttää että hän hukkuu. Äiti huutaa Jumalaa avuksi ja lupaa tästedes noudattaa sapattia ja kaikkia suuria (suura). Kun lapsi kuin ihmeen kaupalla pääsee rannalle hengissä aaltojen tuomana, äiti huutaa: ”Hänellä oli kyllä hellehattu päässään!”

 

Kirjoittaja on Viulunsoittaja Katolla -esityksen ohjaaja, teatterin tuottaja Jari Tuononen

 

VIULUNSOITTAJA KATOLLA

esityskausi: 17.10.-28.11.2020

Liput 29 / 26 / 22 €

Liput ticketmasterista ja Kulttuurikahvila Poleenista ma-pe klo 10-17, lipunmyynti@poleeni.fi tai puh. 0400 855 614. Lipunmyynti tuntia ennen vain kyseiseen tapahtumaan.